Sinä rasitat minua täällä kiireessä

Idealismus und Bildung | Kommentit (6)

Elämä täällä kiireessä on sellaista, että jokainen toinen ihminen on viivyttäjä. On syyskuun alku ja syy palata byrokratiaan liittyven pohdintojen pariin, byrokratiaan liittvyän eleettömän ja yleisesti hyväksytyn julmuuden pariin, toisaalta sen surumielisen saamattomuuden pariin.

Täällä kiireessä me emme vietä aikaa, vaan olemme täällä toisten rasittamina. Aika kuluu toisten vuoksi, se joka on onnistunut kääntämään työn ajanvietteeksi on varmaan täällä muiden joukossa, huomaamattomana, mutta leppoisin mielin.

Kafka on mestari kuvaamaan tätä kiireesseen sitoutuneen tunnetta, sitä kuinka toinen kuluttaa minun aikaani, että minun pitäisi olla jo muualla, mutta tuo toinen viivyttää minua. Kafkan novelli “Maalaisen petkuttaja” alkaa kohtauksella jossa henkilö on kutsuttu mukavalle vierailulle. Hän on matkalla, mutta ei millään onnistu irrottautumaan häntä rasittavasta kumppanista:

“Mies oli tälläkin kertaa odottamatta lyöttäytynyt seuraani ja kuljetellut minua kujilla kahden tunnin ajan.
- No niin sanoin minä, ja läpsäytin käsiäni merkiksi hyvästelyn edottomasta välttämättömyydestä. Jo aiemmin olin tehnyt muutamia vähemmän päättäväisiä yrityksiä. Nyt olin jo aivan uuvuksissa.
…
Minut oli kutsuttu tulemaan ylös sinne, missä olisin jo niin mielelläni tahtonut olla, enkä seisoskella täällä alhaalla ja tuijotella seuralaiseni korvien ohitse.”

Toisen aika kulkee eri suuntaan, ja asettuessaan minun ajan kulkuni rinnalle se voi muuttua ajan viettämiseksi tai minä joudun kantamaan tuon toisenkin aikaa mukanani. Kafka on kuvannut just tämän tunteen: toiset ihmiset ovat sellaisia jotka vievät aikaani, toiset sellaisia joilta minä vien aikaa. Kamppailu vallasta ja ajasta on samaa.

Tällaisessa tilanteessa kun opiskelija pyytää minulta liikaa aikaa, on pakko katsoa ohi, on pakko ilmaista näin se helvetti missä me elämme. Sinä olet se toinen, joka jarruttaa haluani olla jo muualla. Olen huomannut, kuinka tyylikkäästi professorit sen tekevät, katsovat jo ohi tai näpäyttävät samuneen näytön hereille.

Mutta aivan toisenlainen päivä byrokraiassa on sellaisella, joka tuntee muutakin kuin aikatalouden eli ajankäytön tehokkuuden. Nämä ajankäytön oppaat suosittelevat ajan varaamista omalle itselle, kalenteriin tavallaan varataan aika itselle eräänä asiakkaana. Ratkaisu on näennäinen, ja monilla kalenteri on muutenkin täynnä itseä, erilaisten tehtävien muodossa.

Eettisessä mielessä on kysyttävä, kuinka suhtautua siihen että toinen vie aikaasi. Muistakseni Emmanuel Levinas filosofoi juuri tätä varhaisessa tutkielmassaan “aika ja toinen”. Oma aikamme kulkee tähän suuntaan, taipuuko tai edes kaartuuko aika yhtään toisen siihen tulevan ihmisen vaikutuksesta,

RistoNp @ Syyskuu 1, 2008

Kirjoittaminen sallittu vain sitä varten tarkoitetuilla alueilla

Kirjoittaminen | Kommentit (0)

Meilien vaihto opiskelijoiden ja opettajien välillä kiihtyy syksyn alkaessa. Olen ope annan ohjeita, olen kone, jonka sisäinen opettajuus käynnistyy kun avaan meilboksin. Sokrates sisälläni on varattu vain muutamia varten, muuten vallalle pyrkii käsky-muoto, jossa open valta on varsin paljasta. Monille olen vain luovan kirjoittamisen käskynhaltija yliopistossa, kuitenkin haluaisin kovasti käsitellä ja pohtia kirjoittamisen vapauttavia mahdollisuuksia […]

RistoNp @ Elokuu 28, 2008

Järviyö - neigen

Kirjoittajan henkilökuva | Kommentit (2)

Mitään ei tapahdu, tämäkin kesä on kohta unohtunut. Odotan kauhulla syyskuuta, vuodenaikaa joka huipentaisi ja samalla nujertaisi kaiken tähän kesään liittyneen toivon. Puhun taas sään kautta kaikesta tärkeästä, pieni kesän jälkihehku on odotettavissa sen jälkeen on pakko sulkea ovi luontoon ja vetäytyä sisälle.
“So ist der Sommer da, den um das Jahr sich windet ”
Kuuntelen Hölderlinin […]

RistoNp @ Elokuu 25, 2008

Mielikuvia ennen nukahtamista

Kirjoittaminen | Kommentit (0)

Unen rajalla tunsin kuinka pehmeästi muutama vadelma lepäsi vasemmassa kourassani. Kypsien, sateen turvottamien ja herkästi rikkoutuvien vadelmien paino tuntui sormissani. Iltapäivällä olin poiminut niitä. Olin kumarrellut lehtien alle, sillä valdelma on hyvä piiloutumaan. Olen kurkotellut pensaan keskelle, ylös korkealla kimmeltävii marjoihin ja lopuksi istahtanut katsomaan alhaalta päin löytyykö vielä joku himmeässä hehkuva vattulamppu.
Olennaista on se, että […]

RistoNp @ Elokuu 22, 2008

Palanut liha ei tunnu missään

Idealismus und Bildung | Kommentit (4)

Miksi sikalat eivät ole sellaisia, että palon sattuessa porsaat eivät jää satimeen vaan pääsevät paniikkiin joutuessaan pakoon?
Lappajärvellä ilmeisesti porsitussikalassa paloi kuoliaaksi 700 pientä porsasta ja heidän 40 äitiään. Miksi he eivät päässeet pakoon? Se ei ilmeisesti ole tärkeää, uutisetkin puhuvat vain taloudellisista tappioista.
Minä en aavistanut mitään. Edellistä postausta kirjoittaesani, juuri sinä yönä, katselin Alajärven selän […]

RistoNp @ Elokuu 20, 2008

Siitä se paranee, mistä on tullutkin

Kirjoittajan henkilökuva | Kommentit (0)

Sataa vettä, mutta silti kastelen omenapuuta, ja ajattelen miten yksinkertaista viisaus on. Samaa samalle, se on kait rokotuksenkin idea. Samaa samalle: kaljapullon voi avata toisella kaljapullolla ja pistaasipähkinän voi avata toisella pistaasipähkinällä. Siitä se paranee, mistä on tullutkin.
Tuo omenapuu kärsii kosteudesta, se on pudottanut kaikki omenansa, sen lehdet ovat paikoin ruskeita, joissakin oksissa on huomattavan […]

RistoNp @ Elokuu 19, 2008

Suvipumppu pääosassa

ruoka | Kommentit (1)

Mikä siinä on, että viimeinen mansikka rasiassa on aina huono? Miksi viimeinen pähkinä on aina se joka jättää pahan maun suuhun? Miksi viimeinen pistaasi ei koskaan aukene? Miksi vain viimeinen lasillinen on liikaa? Miks just sen syy on hangover, miksei se viimeinen lasillinen voisi olla cliffhanger.
Meillä oli eilen symposiumit, teemaksi oli valittu […]

RistoNp @ Elokuu 16, 2008

Kysymys hyvästä kalaliemestä

ruoka | Kommentit (1)

Soitin eilen eräälle ystävälle, kysyäkseni vain että miten keitetään hyvä kalaliemi pikkukaloista, ja ennen kaikkea, kuinka liemi pitää maustaa. Hän oli ollut mökillä, viimeistä viikonvaihdetta ennen koulun alkua. Tämä kalaruokien spesialisti unohti kertoa reseptin, koska oli niin paljon muuta selostettavaa.
- Usko vaan, ihminen polveutuu kalasta. Kun katsoo vedessä polskivia lapsia niin on helppo uskoa, että […]

RistoNp @ Elokuu 11, 2008

Totuus, valehtelu tai mielikuvitus

Kirjoittaminen | Kommentit (0)

Omaelämäkerta intiaanina, omakuva nuorena taiteilijana, elämäni sarjamurhaajan puolisona, omasta elämästä kertova scifi-tarina. Kaikkea tuota voisin olla. Omaelämäkerrallisissa bloggauksissa on varsin vähän fantasiaa, vaikka tuntuisi että nimenomaan fiktion kehitteleminen omasta elämästä olisi varsin elähdyttävää.
Selatessani Autobiografia -lehteä silmiini sattui otsikko “Autobiographical scifi”, yritin jättää sen huomiotta, mutta vääjäämättä tuon otsikon välittämä idea jäi mieleen. Todellisuutemme on ollut […]

RistoNp @ Elokuu 8, 2008

Kierrätä karkkipaperisi “jotta maailma pelastuu”

Luontokirjoittaminen | Kommentit (7)

Vihoviimeinen fraasi on tuo ekologisten valintojen markkinoinnissa suosittu lause, ”… jotta maailma pelastuu”. Viimeksi kuulin sen maikkarin esitellessä syksyn TV-ohjelmaansa nimeltään ”ekotähdet”. Toimittaja oli polvillaan kahvinporoja lajittelemassa jonkun kuuluisuuden keittössä. Ihmettelen, kun kerrankin olisi paikallaan esitellä kuuluisuuden vaatekaappia ja autotallia ekologiselta kannalta. Tai paremminkin, jospa ohjelmassa katsottaisiin pankkitili sekä kulutuksen ja kierrätyksen suhde. 
”… jotta maailma pelastuu” sopii […]

RistoNp @ Elokuu 5, 2008